28. marraskuuta 2010

Nukkumatti ja minä

En nyt takaa kirjoitukseni tasoa, sillä olen niin väsynyt että keskittymiskykyni on melko olematon. Nukkumisen kanssa on nimittäin taas aiempaa vaikeampia ongelmia. Kyllä vain, juuri siitä aion kirjoittaa.

Minulla uniongelmat ovat olleet taakkana jo varmaan kymmenen vuoden ajan, veikkaisin. (Tai vielä kauemmin, jos lasketaan mukaan aika kun pelkäsin lastenlaulujen Nukkumattia niihin aikoihin kun äiti vielä yritti laulaa minut uneen..) Aloin siis kymmenisen vuotta sitten myöhästelemään koulusta aamuisin toistuvasti, koska nukahtaminen oli hankalaa suuren ahdistuksen takia. Siitä ne ovat jatkuneet tähän päivään saakka niin, että olen elänyt viikkokausia muutaman tunnin yöunilla, ja joskus taas nukkunut joka yö terveen määrän. Kaikki mielen ailahtelut ovat näkyneet ensimmäisenä sänkyyn mennessä, ja siitä seuraavaksi opettajien myöhästymismerkinnöissä. Sittemmin unensaanti on ollut ongelma ahdistuksesta riippumatta. Nukkuminen on ollut epämiellyttävä aihe niin kauan kuin muistan, ja nyt viime päivinä olen vihdoin alkanut kiinnostua asiasta, joka näköjään vaivaa muitakin ihmisiä.

Insomnia by Nady

"Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain. Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa. Arviolta 4–10 prosenttia aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta, joka alkaa usein jo murrosiässä Suomessa ilmenee enemmän unettomuutta kuin muualla Euroopassa.

Unettomuus aiheuttaa alivireyttä, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, muistin pätkimistä, tinnitusta ja oppimisvaikeuksia. Krooninen unettomuus onkin yhteydessä huonontuneeseen elämänlaatuun ja sosiaalisiin suhteisiin. Unettomuus altistaa myös sekä somaattisille että psyykkisille sairauksille."

Minulle on kerrottu vaikka minkälaisia ohjeita unensaantiin, sillä esimerkiksi vanhempani ovat vahvasti sitä mieltä, että unirytmini menee miten menee, koska valvon tahallani. Kun unensaannin yrittäminen alkoi vanhempien luona asuessani turhauttaa, menin tietokoneelle, ja sitä pidettiin syynä sille että unirytmini pysyy nurinkurisena. Tottahan se oli jossain määrin, mutta tietokone ei siltikään ole ollut ongelmieni syy missään vaiheessa. Ahdistus ja pelkääminen olivat kyllä pääsyitä jossain vaiheessa, mutta nykyään epäilen sen olevan syy, sillä koen olevani pääasiassa rentoutunut ja rauhallinen. Toki ahdistuneena univaikeudet kasvavat, mutta niiden jatkuminen myös parempina aikoina on epäloogista. Myös myöhään aamulla nukkumista on syytetty, vaikka se on ollut vain uniongelmieni seuraus, kuten siitä seurannut myöhästelykin. Vaikka nykyään heräänkin aikaisin aamulla väsymyksestä huolimatta, en silti saa illalla unta.
Tämä nimenomaan on merkki siitä, että puhutaan unihäiriöstä.

Nuorempana unettomuus ei ollut näin suuri vaiva, sillä jaksoin tehdä asioita normaalin pirteästi nukutuista tunneista huolimatta, ja siksi asian hoitaminen onkin viivästynyt näin pitkän aikaa. Nyt ajankohtaiseksi asian tekee se, että uniongelmani ovat muuttaneet muotoaan. Kun jatkuva, painava väsymys on auttanut saamaan unta jo jopa parin tunnin sisällä iltaisin, niin unettomuus on alkanut katkomaan untani. Silloin aiempi myöhään valvominen vaihtuukin keskellä yötä valvomiseksi, joka on vielä inhottavampaa koska olen silloin vielä väsyneempi kuin illalla, jolloin luovuutenikin on suurimmillaan.
Uusin unihäiriöni on nimeltään toistuvat painajaiset, josta olen tänään lukenut paljon. Siitäkin, kuten muista unihäiriöistä, kerrotaan toki että syynä yleisesti ovat ahdistus, stressi ja niin edelleen, mutta löysin myös mielenkiintoisen lainauksen:

"
- Uni on monta kertaa kuin roskis. Se siivoaa meille kertyvää kuonaa. Toisaalta, jos ei nuku kunnolla sitä kuonaa vain alkaa kertyä liikaa. Eli unen puutekin voi aiheuttaa painajaisia."

En tiedä onko tämä sitä, että poimin netistä vain itseäni miellyttävät tiedot, mutta oikeasti tuo kuulostaa ihan loogiselta. Painajaiseni ovat yleisestikin omituisen realistisia, ahdistavia ja viime öinä myös unta käsitteleviä. (Viime yönä esimerkiksi näin unta, jossa minua seurasi kaikkialle uskomattoman sairas ja epämiellyttävä mies (Nukkumatin kosto?), joka ei tehnyt missään vaiheessa muuta kuin tuijotti tietäväinen, painostava hymy kasvoillaan. Jopa sänkyni vieressä kun yritin nukkua.) Kaiken lisäksi painajaiset ja unettomuus liittyvät kohdallani muutenkin toisiinsa, sillä satunnaisesti ahdistavat unet herättävät minut keskellä yötä, ja herättyäni nukahtaminen on taas mahdotonta. Sitten olen taas entistä väsyneempi, ja kierre voi alkaa.

Joka tapauksessa toivon saavani jotain vastauksia, kun varaan ajan lääkäriin huomenna. Unilääkkeisiin en aio koskea, mutta eiköhän maailmasta löydy muitakin kuin pillerien muotoisia ratkaisuja. Pljhgghfg.


Lainaukset: Wikipedia &
mtv3

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin lukea.

    Mä olen kokenut "uniongelmani", joita ilmeni siis vasta noin reilu vuosi sitten ensimmäistä kertaa, todella tärkeäksi opettajaksi. En tiedä unettomuuden neurologisesta pohjasta juurikaan (kai se liittyy jotenkin melatoniiniin ja serotoniiniin aiankin, tai mahdollisesti alueellisiin häiriöihin aivoissa), mut psykologisesti oon huomannut et unettomuus, tai pikemminkin ne raastavat "uniongelmat" ovat olleet seurausta vain omasta neuroosista ylipäätäänsä saada sitä riivattua unta.

    Mä luulen et jotkut ihmiset todellakin pärjää huomattavasti vähemmillä yöunilla kuin toiset, tai ainakin sillä, että nukkuu tavallista suositusta vähemmän voi olla seurauksia jotka eivät väistämättä ole täysin negatiivisia: yleensä ajatellaan et esim. luovuudellinen ajattelu on tehostuneempaa jos nukkuu ja näkee kauniita unia, mut mun kokemuksen mukaan se toimii yhtälailla toisinkin päin. Stressi ja depressiivisyys lienee enemmän luovuutta blokkaavia tekijöitä, unettomuus sen sijaan vaan potkii liikkeelle sievän kaaoksen.

    Se et sulla on näin kaunis blogi inspiroi muakin ehkä jossain vaiheessa aloittamaan. Mulla on jo pian pari vuotta ollut pohja sille, mut oon empinyt ja ollut liian kriittinen. Kiitos kun kirjoitat.

    VastaaPoista
  2. Jep, mäkin olen huomannut saman, että kierre on saanut vauhtia siitä kun olen pikkuhiljaa alkanut ahdistumaan nukkumaanmenosta jo etukäteen. Siihen kyllä on aina välillä auttanut itsensä huijaaminen, esimerkiksi kalliit nukahtamisteet ja muut sellaiset, joissa tavallisen teen lisäksi on lumevaikutus.
    Ja kyllä vain, oikeassa taidat olla tuon luovuudenkin suhteen. Tässä hyvä havainnollistava esimerkki siitä mitä ehkä unettomuuden avulla voi saada aikaan: http://www.insomnia-artists.deviantart.com/

    Kiitos että kommentoit!

    VastaaPoista