22. heinäkuuta 2011

Egon takaa

Ristiriitaiset ajatukset poukkoilevat päässäni, kun en tiedä kirjoittaakko mitään.
Asetan itseni likoon kuitenkin itseni takia, omien silmieni alle.
Sillä oikeasti ei minun kirjoituksillani ole mitään merkitystä tai painoarvoa muille.


Olen kulkenut pitkään silmät ummessa, kuvitellen että kaikki oikeasti pyörii ympärilläni,
kannustaen itseäni siihen sillä, että terve itsekkyys on hyvästä. 'Oikeasti kaikki mitä teemme on pohjimmiltaan itsekkäiden syiden voimasta, ja olenhan sentään elämäni tärkein ihminen', olen ajatellut, ja ottanut vastaan kun on tarjottu. Olen saattanut unohtaa jopa kiittämisen, sillä tarkoituksenani on ollut pyrkiä siihen että teen siten miten tuntuu hyvältä, en miten säännöt tai odotukset vaativat. Olen pitänyt itseäni muita parempana.

Minua hävettää
ja haluaisin pyytää anteeksi kaikilta joita olen kohdellut huonosti, loukkaavasti, ajattelemattomasti. Joiden halut olen siirtänyt sivuun omani tieltä.
Joiden juttuja en ole jaksanut kuunnella, koska "ei ole tuntunut siltä."
Joille en ole tarjonnut apuani, mutta joilta olen ottanut sitä vastaan.
Joiden huomiosta olen nauttinut täysin siemauksin
ymmärtämättä, että ystävyys on vuorovaikutusta.

Joskus se mikä on parasta minulle ei välttämättä tunnu hyvältä.
Beach House - Take Care