Kissa kylmällä katolla

Kamerassani meni vahingossa näiden kuvien kohdalla päälle jotkut ihmeelliset ja oudot pop-art-asetukset, joita en huomannut hämärässä kuvatessa. Näistä tuli kuitenkin aika jänniä.

Aikamatkalla

Kävimme siskoni kanssa tänään vierailemassa Pyynikin aikakoneessa, taiteilija Mika Pettissalon tilalla lumoavia yksityiskohtia tutkimassa. Olin halunnut käydä täällä jo kauan, eikä tämä vierailu todellakaan jättänyt kylmäksi. Paitsi sormet, koska halusin sittenkin ottaa kuvia. No siis, kamoon.

Käynti paikassa oli aivan ihana jo pelkästään visuaalisessa mielessä, mutta suureksi ilokseni huomasin, että taiteilija on halunnut tuoda teoksiinsa ja niiden ympäristöön mukaan osallisuutta ja kokemuksia, jolloin teoksia täytyi löytää itse ja niitä sai koskea, niillä saattoi leikkiä, niissä kasvattaa, rakentaa, heijastella ja lukea. Kun avaa kotinsa, pihansa ja taideteoksensa vapaasti tutkittavaksi, on luonnollisesti otettava huomioon että jokainen kävijä saattaa jättää näyttelyn varrelle oman jälkensä, joten sen salliminen avoimesti esimerkiksi teosten välissä golffaamisella ja muulla yhteishenkisyydellä on tietenkin järkevää. Se myös mahdollistaa jatkuvan muutoksen ja uudet teokset, esimerkiksi pihan laidalla kouluikäisille lapsille oli tila majojen rakentamiseen, ja näiden valmiit rakennelmat sopivatkin alueelle kuin uusina taideteoksina. 

Yksityiskohtia oli paikassa lukemattomia määriä samoin kuin tekniikoita ja materiaalejakin (kasvugraffitti! kierrätysmetalli! puun juuret! ledvalot! maaliroiskeet! lätäkkö!), suuressa osassa teoksista oli hyödynnetty ympäristöä mitä luovimmilla tavoin, ja osassa oli lisäksi mukana alueen historiaa ja maagisia muistoja siitä. Aivan uskomaton taidepläjäys siis, hämmästeltävää oli ihan mielettömän paljon, ja valtavasti jäi vielä näkemättä. Menkää ihmeessä!

Pyynikin aikamatkat 

Koulukatu 19, Tampere