Joku ihan omituinen kehrääväinen pikkukisu on vallannut koko kodin!
Sen nimi on Ruusu, ja sen ensimmäisen viikon täällä se joutui viettää eristyksissä mykoplasmaepäilyn vuoksi. Auraa ihmetytti ja jännitti ihan hirveästi saunan oven takaa kuuluva itku, ja jouduin virittämään oven kahvaan hyppynarua, koska tuo nokkela tyyppi keksi, miten oven saa auki ilmankin Nooran apua.
Ruusulla kesti muutama päivä, kunnes se uskalsi tulla lähelle, kuten minua oltiinkin jo varoiteltu. Pieni tyttö on loukutettu ladosta kahden muun sisaruksensa kanssa vasta jokunen kuukausi sitten, joten ihmisiin kunnolla luottaminen, ja säpsähtelyn loppuminen tulee varmaan vielä viemään jonkun aikaa. Samalla hetkellä kun se lopulta kiipesi syliini ensi kerran se keksi myös, että osaan rapsuttaa. Voi sitä kuolaa ja leipomista! Nykyään se viihtyykin parhaiten sylissä kehräten. Taustalla söpö pieni mököttäjä, joka kyllä saa ihan yhtä paljon huomiota kuin uusi pikkusiskonsa.
Ruusun tehdessään oloaan kodikkaaksi se sattui vain vähän astumaan Auran tassuille, ja aluksi sen ottaessa nokosia aiemman ylhäisen yksinäisyyden Kuningattaren lempipaikalla koko talo raikui Auran huudosta. Raikuu se vielä välilläkin, mutta vuorottelu toimii myös ihan hyvin!
Vaikka tässä on eletty yhdessä jo pitkän aikaa, on kuvien postaamisessa kestänyt yllättävästä syystä. Ajattelin kahden kissan omistamisessa olevan kaikenlaisia haasteita, kuten niiden öinen tappeleminen tai hiekkalaatikoiden jatkuva putsaus, mutta oikeastaan suurin haaste onkin ollut yhteiskuvan saaminen! Jokainen onnistunut otos toisesta on samalla kuva toisen pyllystä, joten tänään otin järeämmät aseet käyttöön. Ei näistä silti loistokuvia tullut, mutta edes jotain!
Tuolla viimeisessä kuvassa on pieni vinkki käyttämistäni tekniikoista, jos ette meinaa arvata.
