Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maailma. Näytä kaikki tekstit
5. syyskuuta 2015
27. maaliskuuta 2014
4. toukokuuta 2011
Tässä, nyt
Koska kuulemma näitä asioita pitää jakaa useammillekin ihmisille, niin jaan nyt. Lukekaa, jos haluatte.
Olen kuullut useaan otteeseen jo tämänkin päivän aikana lauseen, joka alkaa sanoilla "en pysty" tai "en voi". En pysty ajattelemaan noin, en voi palauttaa uskoani ihmisiin, en voi päästä yli traumoistani. En pysty, olen liian pieni ja heikko, kaiken lisäksi aikani täällä on vieläpä rajallinen joten turha yrittääkkään. En pysty olemaan onnellinen.
Olen eri mieltä. Jokaisella ihmisellä on sisällään täysi äärettömyys mahdollisuuksia olla kaikkea tässä äärettömässä maailmassa. Tässä upeassa, kauniissa maailmassa, jossa jokainen voi kehittyä, oppia ja nähdä. Ei keneenkään ole asennettu sen vähempää valoa tai positiivisuutta kuin toiseen, sillä jokaisen sisältä löytyy avain onneen, niin typerältä kuin se kuulostaakaan noin muotoiltuna. Onnellisuuteen ei ole tietä, hyvään oloon ei ole reseptiä. Sitä ei edes löydetä, se vain on auttamassa tässä elämässä päivästä päivään selviytymistä. Ne siis vain ovat, kuten aurinko tuolla jossakin, vaikkei sitä joka hetki näkyisikään. Kuten sydän sisällämme, joka lyö valtavalla voimalla vaikkemme muistaisi tai edes tietäisi koko elimen olemassaoloa.
Omaan asenteeseen voi vaikuttaa. Mielemme ovat niin vahvoja ja täynnä valoa, ettei sitä ehkä uskokaan! Asioita ei tarvitse yrittää nähdä, niitä ei tarvitse löytää. Ne vain ovat, tässä ja nyt. Mitään muuta ei tarvitse kuin kokea ja nähdä. Voimme antaa itsellemme mahdollisuuden, poistaa ne rajat joita väkisin yritämme pitää ympärillämme. Voimme ottaa varoen ne "en näe" -laput silmiltä, ehkäpä katsella toiseen suuntaan kuin mihin on tottunut.
Mutta meidän ei tarvitse tehdä sitäkään, sillä maailma ympärillämme ei tarvitse meidän asennettamme tai näkemistämme ollakseen mitä on. Eikä se todellakaan kaikki ole läpeensä pahaa. Päinvastoin.
Vaikka menneisyys olisikin ollut karmiva ja usko tai toivo ikäänkuin kadotettu, ei se poista mahdollisuuksia tältä hetkeltä. Meiltä ei ole otettu mitään pois, meille on vain annettu kokemuksia joista oppia, ja joiden kautta saavuttaa jotakin enemmän. Menneisyyden surulliset ja kauheat hetket voivat kasvattaa, ja kasvattavatkin varmasti enemmän kuin hyvät hetket. Niiden avulla tulevaan voi suhtautua rauhallisin mielin, kerran tai pari särkyneet voivat kestää paljon paremmin kuin varomattomammin kulkevat, ehjin nahoin säilyneet kohtalot (joita tuskin on olemassakaan).
Tottakai omat menneisyytensä kokemukset saattaa joutua kahlaamaan uudemman kerran läpi, mutta kaiken elämän varrella kerätyn avulla niitä voi katsoa uusin silmin. Olet sama ihminen kuin silloin, mutta tiedät enemmän. Tiedät, miten menneisyytesi kokemukset ovat päättyneet, sekä sen mitä niistä on seurannut. Niistä huolimatta olet siinä nyt.
Jokainen voi olla kuin Äiti Amma, jokainen voi saada aikaan samanlaisia, yhtä suuria asioita kuin Jeesus. Kuten isänikin on sanonut, maailma on sinun leikkikenttäsi. Kaikki ovet ovat avoinna. Kiire on vain asenne, rajat ovat vain määritelmiä. Kumpaakaan asiaa ei ole olemassakaan ellet niin päätä! Et ole kyyninen tai skeptinen, et ole menettänyt uskoasi etkä onneton ellet niin päätä. Voit olla mitä vain haluat. Voit tehdä mitä vain haluat.
Ja vaikka mitään ei voikaan ennalta arvata, vaikka ruumiimme kuolema voi olla seuraavan oven takana tai seuraavan askeleen päässä, on meillä äärettömyys käytettävissämme. Tämä, ääretön hetki. Voimme käyttää sen miten haluamme, voimme ottaa siitä opiksi. Voimme kehittyä joka hetki, voimme auttaa muita ihmisiä jopa tietämättämme. Meidän ei tarvitse muuttua eikä harjoitella, meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään! Kaikki (huom!) on tarjottuna tässä valmiiksi pilkottuna, kultaisessa lusikassa.
Olen kuullut useaan otteeseen jo tämänkin päivän aikana lauseen, joka alkaa sanoilla "en pysty" tai "en voi". En pysty ajattelemaan noin, en voi palauttaa uskoani ihmisiin, en voi päästä yli traumoistani. En pysty, olen liian pieni ja heikko, kaiken lisäksi aikani täällä on vieläpä rajallinen joten turha yrittääkkään. En pysty olemaan onnellinen.
Olen eri mieltä. Jokaisella ihmisellä on sisällään täysi äärettömyys mahdollisuuksia olla kaikkea tässä äärettömässä maailmassa. Tässä upeassa, kauniissa maailmassa, jossa jokainen voi kehittyä, oppia ja nähdä. Ei keneenkään ole asennettu sen vähempää valoa tai positiivisuutta kuin toiseen, sillä jokaisen sisältä löytyy avain onneen, niin typerältä kuin se kuulostaakaan noin muotoiltuna. Onnellisuuteen ei ole tietä, hyvään oloon ei ole reseptiä. Sitä ei edes löydetä, se vain on auttamassa tässä elämässä päivästä päivään selviytymistä. Ne siis vain ovat, kuten aurinko tuolla jossakin, vaikkei sitä joka hetki näkyisikään. Kuten sydän sisällämme, joka lyö valtavalla voimalla vaikkemme muistaisi tai edes tietäisi koko elimen olemassaoloa.
"En mä voi nähdä maailmaa noin"
Omaan asenteeseen voi vaikuttaa. Mielemme ovat niin vahvoja ja täynnä valoa, ettei sitä ehkä uskokaan! Asioita ei tarvitse yrittää nähdä, niitä ei tarvitse löytää. Ne vain ovat, tässä ja nyt. Mitään muuta ei tarvitse kuin kokea ja nähdä. Voimme antaa itsellemme mahdollisuuden, poistaa ne rajat joita väkisin yritämme pitää ympärillämme. Voimme ottaa varoen ne "en näe" -laput silmiltä, ehkäpä katsella toiseen suuntaan kuin mihin on tottunut.
Mutta meidän ei tarvitse tehdä sitäkään, sillä maailma ympärillämme ei tarvitse meidän asennettamme tai näkemistämme ollakseen mitä on. Eikä se todellakaan kaikki ole läpeensä pahaa. Päinvastoin.
"En mä voi, koska menneisyys"
Vaikka menneisyys olisikin ollut karmiva ja usko tai toivo ikäänkuin kadotettu, ei se poista mahdollisuuksia tältä hetkeltä. Meiltä ei ole otettu mitään pois, meille on vain annettu kokemuksia joista oppia, ja joiden kautta saavuttaa jotakin enemmän. Menneisyyden surulliset ja kauheat hetket voivat kasvattaa, ja kasvattavatkin varmasti enemmän kuin hyvät hetket. Niiden avulla tulevaan voi suhtautua rauhallisin mielin, kerran tai pari särkyneet voivat kestää paljon paremmin kuin varomattomammin kulkevat, ehjin nahoin säilyneet kohtalot (joita tuskin on olemassakaan).
Tottakai omat menneisyytensä kokemukset saattaa joutua kahlaamaan uudemman kerran läpi, mutta kaiken elämän varrella kerätyn avulla niitä voi katsoa uusin silmin. Olet sama ihminen kuin silloin, mutta tiedät enemmän. Tiedät, miten menneisyytesi kokemukset ovat päättyneet, sekä sen mitä niistä on seurannut. Niistä huolimatta olet siinä nyt.
"En mä voi, koska olen tällainen"
Jokainen voi olla kuin Äiti Amma, jokainen voi saada aikaan samanlaisia, yhtä suuria asioita kuin Jeesus. Kuten isänikin on sanonut, maailma on sinun leikkikenttäsi. Kaikki ovet ovat avoinna. Kiire on vain asenne, rajat ovat vain määritelmiä. Kumpaakaan asiaa ei ole olemassakaan ellet niin päätä! Et ole kyyninen tai skeptinen, et ole menettänyt uskoasi etkä onneton ellet niin päätä. Voit olla mitä vain haluat. Voit tehdä mitä vain haluat.
Ja vaikka mitään ei voikaan ennalta arvata, vaikka ruumiimme kuolema voi olla seuraavan oven takana tai seuraavan askeleen päässä, on meillä äärettömyys käytettävissämme. Tämä, ääretön hetki. Voimme käyttää sen miten haluamme, voimme ottaa siitä opiksi. Voimme kehittyä joka hetki, voimme auttaa muita ihmisiä jopa tietämättämme. Meidän ei tarvitse muuttua eikä harjoitella, meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään! Kaikki (huom!) on tarjottuna tässä valmiiksi pilkottuna, kultaisessa lusikassa.
Ole hyvä ja nauti.
7. huhtikuuta 2011
How To Treat Others: 5 Lessons
1. First Important Lesson - "Know The Cleaning Lady"
During my second month of college, our professor gave us a pop quiz. I was a conscientious student and had breezed through the questions, until I read the last one: "What is the first name of the woman who cleans the school?"
Surely this was some kind of joke. I had seen the cleaning woman several times. She was tall, dark-haired and in her 50s, but how would I know her name? I handed in my paper, leaving the last question blank. Just before class ended, one student asked if the last question would count toward our quiz grade.
"Absolutely," said the professor. "In your careers, you will meet many people. All are significant. They deserve your attention and care, even if all you do is smile and say "hello."
I've never forgotten that lesson. I also learned her name was Dorothy.
2. Second Important Lesson - "Pickup In The Rain"
One night, at 11:30 p.m., an older African American woman was standing on the side of an Alabama highway trying to endure a lashing rainstorm. Her car had broken down and she desperately needed a ride. Soaking wet, she decided to flag down the next car.
A young white man stopped to help her, generally unheard of in those conflict-filled 1960s. The man took her to safety, helped her get assistance and put her into a taxicab.
She seemed to be in a big hurry, but wrote down his address and thanked him.
Seven days went by and a knock came on the man's door. To his surprise, a giant console color TV was delivered to his home. A special note was attached. It read: "Thank you so much for assisting me on the highway the other night. The rain drenched not only my clothes, but also my spirits. Then you came along.
Because of you, I was able to make it to my dying husband's bedside just before he passed away. God bless you for helping me and unselfishly serving others."
Sincerely, Mrs. Nat King Cole.
3. Third Important Lesson - "Remember Those Who Serve"
In the days when an ice cream sundae cost much less, a 10 year-old boy entered a hotel coffee shop and sat at a table. A waitress put a glass of water in front of him. "How much is an ice cream sundae?" he asked. "50¢," replied the waitress.
The little boy pulled his hand out of his pocket and studied the coins in it.
"Well, how much is a plain dish of ice cream?" he inquired. By now more people were waiting for a table and the waitress was growing impatient. "35¢!" she brusquely replied.
The little boy again counted his coins. "I'll have the plain ice cream," he said. The waitress brought the ice cream, put the bill on the table and walked away. The boy finished the ice cream, paid the cashier and left.
When the waitress came back, she began to cry as she wiped down the table. There, placed neatly beside the empty dish, were two nickels and five pennies. You see, he couldn't have the sundae, because he had to have enough left to leave her a tip.
4. Fourth Important Lesson - "The Obstacles In Our Path"
In ancient times, a King had a boulder placed on a roadway. Then he hid himself and watched to see if anyone would remove the huge rock. Some of the king's wealthiest merchants and courtiers came by and simply walked around it. Many loudly blamed the King for not keeping the roads clear, but none did anything about getting the stone out of the way.
Then a peasant came along carrying a load of vegetables. Upon approaching the boulder, the peasant laid down his burden and tried to move the stone to the side of the road. After much pushing and straining, he finally succeeded. After the peasant picked up his load of vegetables, he noticed a purse lying in the road where the boulder had been. The purse contained many gold coins and a note from the King indicating that the gold was for the person who removed the boulder from the roadway. The peasant learned what many of us never understand - "Every obstacle presents an opportunity to improve our condition."
5. Fifth Important Lesson - "Giving When It Counts"
Many years ago, when I worked as a volunteer at a hospital, I got to know a little girl named Liz who was suffering from a rare and serious disease. Her only chance of recovery appeared to be a blood transfusion from her 5-year-old brother, who had miraculously survived the same disease and had developed the antibodies needed to combat the illness. The doctor explained the situation to her little brother, and asked the little boy if he would be willing to give his blood to his sister. I saw him hesitate for only a moment before taking a deep breath and saying, "Yes, I'll do it if it will save her."
As the transfusion progressed, he lay in bed next to his sister and smiled, as we all did, seeing the color returning to her cheeks. Then his face grew pale and his smile faded. He looked up at the doctor and asked with a trembling voice, "Will I start to die right away?".
Being young, the little boy had misunderstood the doctor; he thought he was going to have to give his sister all of his blood in order to save her.
Teksti: Eric Allen
During my second month of college, our professor gave us a pop quiz. I was a conscientious student and had breezed through the questions, until I read the last one: "What is the first name of the woman who cleans the school?"
Surely this was some kind of joke. I had seen the cleaning woman several times. She was tall, dark-haired and in her 50s, but how would I know her name? I handed in my paper, leaving the last question blank. Just before class ended, one student asked if the last question would count toward our quiz grade.
"Absolutely," said the professor. "In your careers, you will meet many people. All are significant. They deserve your attention and care, even if all you do is smile and say "hello."
I've never forgotten that lesson. I also learned her name was Dorothy.
2. Second Important Lesson - "Pickup In The Rain"
One night, at 11:30 p.m., an older African American woman was standing on the side of an Alabama highway trying to endure a lashing rainstorm. Her car had broken down and she desperately needed a ride. Soaking wet, she decided to flag down the next car.
A young white man stopped to help her, generally unheard of in those conflict-filled 1960s. The man took her to safety, helped her get assistance and put her into a taxicab.
She seemed to be in a big hurry, but wrote down his address and thanked him.
Seven days went by and a knock came on the man's door. To his surprise, a giant console color TV was delivered to his home. A special note was attached. It read: "Thank you so much for assisting me on the highway the other night. The rain drenched not only my clothes, but also my spirits. Then you came along.
Because of you, I was able to make it to my dying husband's bedside just before he passed away. God bless you for helping me and unselfishly serving others."
Sincerely, Mrs. Nat King Cole.
3. Third Important Lesson - "Remember Those Who Serve"
In the days when an ice cream sundae cost much less, a 10 year-old boy entered a hotel coffee shop and sat at a table. A waitress put a glass of water in front of him. "How much is an ice cream sundae?" he asked. "50¢," replied the waitress.
The little boy pulled his hand out of his pocket and studied the coins in it.
"Well, how much is a plain dish of ice cream?" he inquired. By now more people were waiting for a table and the waitress was growing impatient. "35¢!" she brusquely replied.
The little boy again counted his coins. "I'll have the plain ice cream," he said. The waitress brought the ice cream, put the bill on the table and walked away. The boy finished the ice cream, paid the cashier and left.
When the waitress came back, she began to cry as she wiped down the table. There, placed neatly beside the empty dish, were two nickels and five pennies. You see, he couldn't have the sundae, because he had to have enough left to leave her a tip.
4. Fourth Important Lesson - "The Obstacles In Our Path"
In ancient times, a King had a boulder placed on a roadway. Then he hid himself and watched to see if anyone would remove the huge rock. Some of the king's wealthiest merchants and courtiers came by and simply walked around it. Many loudly blamed the King for not keeping the roads clear, but none did anything about getting the stone out of the way.
Then a peasant came along carrying a load of vegetables. Upon approaching the boulder, the peasant laid down his burden and tried to move the stone to the side of the road. After much pushing and straining, he finally succeeded. After the peasant picked up his load of vegetables, he noticed a purse lying in the road where the boulder had been. The purse contained many gold coins and a note from the King indicating that the gold was for the person who removed the boulder from the roadway. The peasant learned what many of us never understand - "Every obstacle presents an opportunity to improve our condition."
5. Fifth Important Lesson - "Giving When It Counts"
Many years ago, when I worked as a volunteer at a hospital, I got to know a little girl named Liz who was suffering from a rare and serious disease. Her only chance of recovery appeared to be a blood transfusion from her 5-year-old brother, who had miraculously survived the same disease and had developed the antibodies needed to combat the illness. The doctor explained the situation to her little brother, and asked the little boy if he would be willing to give his blood to his sister. I saw him hesitate for only a moment before taking a deep breath and saying, "Yes, I'll do it if it will save her."
As the transfusion progressed, he lay in bed next to his sister and smiled, as we all did, seeing the color returning to her cheeks. Then his face grew pale and his smile faded. He looked up at the doctor and asked with a trembling voice, "Will I start to die right away?".
Being young, the little boy had misunderstood the doctor; he thought he was going to have to give his sister all of his blood in order to save her.
Teksti: Eric Allen
25. maaliskuuta 2011
Ihmettelen kaikkea
Tajusin tällä viikolla, että kaikessa epäloogisuudessaan ja käsittämättömyydessään maailma on looginen kokonaisuus. Siinä tiede ja usko kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen ulottuvuus ovat yhteydessä toisiinsa ja mahdoton on todellista.
Kävin jälleen viikon aikana mullistavia keskusteluita, joissa tällä kertaa tajusin kuinka selkeää kaikki oikeasti on. Menin kerrankin nukkumaan niiden jälkeen siten, että ajatukset olivat kirkkaita, mikään ei ahdistanut ja tunsin vahvaa luottamusta elämään.Työreissun jälkeen istuin junassa purskauttaen päiväkirjaani koko viikon ajan syntyneitä uusia ajatuksia, kirjoitin kynä sauhuten, ajatukset vilisten ja käytin paljon sanoja "käsittämätön", "mieletön" sekä "ällistyttävä". Pohdin maailmankaikkeutta ja sen ihmeellisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, ja oloni oli sekavan onnellinen. Sitten nousin junasta, ja kuulin radiosta uutisen.
Kuopiossa myrsky oli aikaansaanut Suomen tähän mennessä yhden suurimmista ketjukolareista, jossa autoja oli kolhiintunut elokuvamaisesti noin 80. Uutistenlukija kertoi, että loukkaantuneita on kaksitoista, mutta näistä kahdestatoista vakavia loukkaantumisia ei ole yksikään. Koska olosuhteet olivat ajamiselle lähinnä surkeat, näkyvyys oli huono ja autoja ruttaantui paljon, loukkaantuneiden lukumäärä ja tila oli poliisin mukaan "pieni ihme".
Ja kun uutisissa puhutaan ihmeestä, tämä tyttö hymyilee leveästi. Kaikki on hyvin.
11. maaliskuuta 2011
Näitä tahdon jakaa
Maailma on upean käsittämätön paikka.
Ja eikö se olekkin ihana asetelma!
Muita ihania juttuja:
http://www.inbflat.net/
http://www.youtube.com/watch?v=dP15zlyra3c
http://www.youtube.com/watch?v=dehXioMIKg0
Ja vielä yksi dramaattinen juttu:
http://www.youtube.com/watch?v=-fVDGu82FeQ
P.s. Unicefille kerätty tuossa oikealla olevan lippaan kautta nyt jo 55€!
Tilaa:
Kommentit (Atom)