Ihmettelen kaikkea

Tajusin tällä viikolla, että kaikessa epäloogisuudessaan ja käsittämättömyydessään maailma on looginen kokonaisuus. Siinä tiede ja usko kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen ulottuvuus ovat yhteydessä toisiinsa ja mahdoton on todellista.

Kävin jälleen viikon aikana mullistavia keskusteluita, joissa tällä kertaa tajusin kuinka selkeää kaikki oikeasti on. Menin kerrankin nukkumaan niiden jälkeen siten, että ajatukset olivat kirkkaita, mikään ei ahdistanut ja tunsin vahvaa luottamusta elämään.

Työreissun jälkeen istuin junassa purskauttaen päiväkirjaani koko viikon ajan syntyneitä uusia ajatuksia, kirjoitin kynä sauhuten, ajatukset vilisten ja käytin paljon sanoja "käsittämätön", "mieletön" sekä "ällistyttävä". Pohdin maailmankaikkeutta ja sen ihmeellisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, ja oloni oli sekavan onnellinen. Sitten nousin junasta, ja kuulin radiosta uutisen.
Kuopiossa myrsky oli aikaansaanut Suomen tähän mennessä yhden suurimmista ketjukolareista, jossa autoja oli kolhiintunut elokuvamaisesti noin 80. Uutistenlukija kertoi, että loukkaantuneita on kaksitoista, mutta näistä kahdestatoista vakavia loukkaantumisia ei ole yksikään. Koska olosuhteet olivat ajamiselle lähinnä surkeat, näkyvyys oli huono ja autoja ruttaantui paljon, loukkaantuneiden lukumäärä ja tila oli poliisin mukaan "pieni ihme".
Ja kun uutisissa puhutaan ihmeestä, tämä tyttö hymyilee leveästi. Kaikki on hyvin.