10. marraskuuta 2010

Mistä tänään puhuttaisiin?

En halua paasata, loukata enkä viisastella nyt sillä, mitä aion kirjoittaa. Oikeastaan minua jäi vaivaamaan tämänpäiväinen mielenkiintoinen keskustelu erään vanhan rouvan kanssa, koska en saanut kerrottua hänelle kaikkea haluamaani keskustelun aikana. Niinpä keskustelu päättyi jonkinlaiseen yhteisymmärryksen puutteeseen, (vaikka kummallekin taisi jäädä hyvä mieli) ja asiat, jotka olisin halunnut hänelle sanoa nousivat mieleeni vasta työpäivän jälkeen. Joten siksi päätin että avaudun aiheesta täällä sen sijaan että palaisin hänen ovelleen.

Aiheena oli ostokset, ja niiden merkitys yhteiskunnallisesti.
Ilmeisestikin yllättävän moni on sitä mieltä, etteivät ostosvalinnat kaupassa ole mitenkään merkittäviä minkään kannalta, ja halpojen tuotteiden valmistaminen ja suosiminen on ihan jees. No, mitä enemmän tutkin asiaa, sen merkittävämmältä juuri tämä aihe tuntuu valintoja tehdessä.

Lapsia tiilitehtaalla Fatullahissa. He saavat provisiota sen mukaan kuinka monta murikkaa he keräävät. 1000:sta maksetaan 0,9 usd.

Miksei halpatyövoimalla tehtyjä tuotteita kannata suosia?
Rouva, jonka kanssa keskustelin, oli sitä mieltä että kaikista köyhimpien, esimerkiksi lasten jotka ovat ajautuneet tekemään töitä, kuuluukin saada jostain elantonsa, ja jättämällä epäreiluja tuotteita ostamatta viemme näiltä viimeisetkin toivon rippeet. Hän käytti myös esimerkkiä Suomesta, jossa vuosikymmeniä sitten ihmiset olivat tehneet töitä nälkäpalkalla ja ilmaisella majoituksella. Oli tärkeää, että näillä ihmisillä oli edes tällainen mahdollisuus. Tottakai, jos se on ainoa mahdollisuus. Mutta tällä hetkellä kaikkialla on muitakin mahdollisuuksia. Harva tekee työtä ruoasta ja makuupaikasta, jos mahdollisuutena on saada työstään palkaksi rahaa.
Jos kukaan ei ostaisi epäreiluja tuotteita, eikä niitä sen seurauksena enää voitaisi valmistaa, kehitysmaissa työntekijät voisivat saada rehellistä palkkaa tekemästään työstä, työolosuhteet olisivat turvallisemmat ja työajat normien mukaiset. Aiheuttaisiko se sen, etteivät kaikista epätoivoisimmat saisi mistään mitään työtä?

Ensinnäkin tilanteessa, jossa länsimaissa kuluttajat käyttäisivät pelkkiä reiluja tuotteita, ei varmastikaan olisi kehitysmaissakaan enää niin heikossa asemassa olevia ihmisiä niin paljoa.
Lapset päätyvät tällä hetkellä töihin sen takia, ettei heillä tai heidän perheellään ole muuta toivoa saada ruokaa, vettä, lääkkeitä tai vaatteita. Jos vanhemmat sairastuvat, lasten tehtävänä on huolehtia heistä. Jos vanhempia ei ole, lasten mahdollisuudet päästä esimerkiksi kouluun (josta saa päivittäin ruokaa) ovat hyvin heikot. Pysyäkseen hengissä he päätyvät jonnekkin, mistä helpoiten saa rahaa. Työnteon lisäksi näitä mahdollisuuksia on esimerkiksi sotaan lähteminen tai itsensä myyminen. Lapsityöntekijät ja lapsisotilaat ovat tehokkaita ja halpoja, siksi niitä suositaan. Tämä puolestaan aikaansaa sen, että työikäisten on vaikeampi löytää työpaikkaa, koska lapset saavat ne heidän edestään.
Totta on se, että lapsityö on tilanteissa, joissa koulutukseen ei ole rahaa ja vanhemmat ovat sairaita, lasten perheille tai lapsille loogisin ratkaisu. Heidän päätöksiin ei voi suuremmin vaikuttaa, mutta tähän tilanteeseen päätymiseen voidaan.

Ratkaisuja on monia. Esimerkiksi aids-tietouden levittäminen vähentää aikuisten sairastumisia, kuolemisia ja lasten jäämistä orvoiksi. Lasten koulutuksen hyötyjen kertominen valtioiden päättäjille voi auttaa vähentämään tai jopa poistamaan koulujen lukukausimaksut (esimerkki Tansaniasta 2004-2008). Koulutusmahdollisuuksien lisääminen puolestaan vähentää köyhyyttä, väestönkasvua, sairausten leviämistä ja nälänhätää jotka ajavat lapset "huonoihin" töihin. Rokotuksista kertominen ja rokotuskampanjat vähentävät lapsikuolleisuutta, ja sen myötä myös väestönkasvua, joka johtaa yksittäiset perheetkin hätään ja, taas kerran, näiden perheiden lapset töihin.
(Näitä ratkaisuja tekee päivittäin Unicef. Jos haluat auttaa meitä, voit lahjoittaa oikealla olevaan laatikkoon tai käymällä sivuilla www.unicef.fi)
Kuitenkin ihan ensimmäisenä pitäisi jättää polkematta kehitysmaita nyt. Millään kehitysavulla ei ole tulevaisuuden kannalta suurtakaan merkitystä, jos me edelleen jatkamme epäreiluuden suosimista jokapäiväisillä ratkaisuillamme. Sillä kehitys voi tapahtua vain, jos joku ei jatkuvasti tuhoa kaikkea aikaansaatua. Miksi muuten monien vuosikymmenten auttamisen jälkeen asiat olisivat edelleen huonossa jamassa, ellei olisi ihmisiä jotka hyötyisivät tästä toisten huonosta tilanteesta. Yhteiskunta perustuu epätasa-arvolle, ja jopa Suomessa pidetään esimerkiksi asunnottomia asunnottomina vain jotta asunnoille olisi jatkuvasti kysyntää.
Polkematta jättäminen tarkoittaa sitä, ettei suosi epäreiluja tuotteita.
Kahdeksanvuotias Razu työskentelee vetokärrytehtaalla. Hän ansaitsee suunnilleen 500 takaa, eli noin 10,60 euroa kuukaudessa, theden työtä 10 tuntia päivässä. Sähkökatkosten aikana hän saa leikkiä ystäviensä kanssa.

Reilu kauppa mainostaa tällä hetkellä tuotteitaan lauseella "maailma muuttuu ostos kerrallaan." Se, jos mikä, sai omat silmäni avautumaan, kun sen ensi kerran näin. Ekologiset ja reilusti valmistetut tuotteet nostetaan noinkin simppelin lauseen voimin maailmanparannustasolle, missä ne eivät todellakaan ole. Niin, maailma muuttuu ostos kerrallaan, huonompaan suuntaan! Minkään tuotteen ostaminen ei muuta maailmaa paremmaksi, sillä jokainen tuote on valmistettu, ehkä pakattu ja sitten kuljetettu, eikä mikään noista edistä maailman hyvinvointia millään tavalla. Reilun kaupan tuotteilla ei vain ole niin huonot seuraukset kuin muilla. Ne eivät siis ole millään lailla hyviä tai maailmaa parantavia, vaan enemminkin neutraaleja. Siispä reilun kaupan tuotteen ostamisen pitäisi ihanteellisessa tapauksessa olla tavallinen asia, ei sankariteko. Ja reilun kaupan tuotteissa hintaa lisää ihan reilut asiat, joista jokaisen pitäisi olla valmis maksamaan.

José González - Teardrop



Syy, miksi luokittelin tämän kirjoituksen tunnisteella "rakkauden vallankumous" on se, etten usko että maailman ongelmia voidaan poistaa vihalla. Tein Irc-Galleriaan samannimisen yhteisönkin.

Upeat kuvat on ottanut GMB Akash.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti