Kun asiat vain tapahtuu

Vaikka kuinka yrittäisi sitä vastaan taistella tai olla taistelematta, muutosta tapahtuu jatkuvasti. Kehityn kokoajan, ja samalla näen maailman ympärilläni erilaisena, se ikäänkuin kehittyy mukanani. Tai minä sen mukana. Mitä ikinä teenkään, en voi estää sitä.
Viime viikko oli yhtä suurta muutosta. Tajusin sen vasta jälkeenpäin, kun viikon reissun jälkeen kotiin palatessani aloin etsimään koulutuspaikkoja hakusanoilla sosiologia, yhteiskunta sekä kapitalismi. Ja löysin etsimäni! Ihmeellistä, etten ollut ikinä ennen kuullutkaan, että esimerkiksi yliopistossa voi tälläkin hetkellä opiskella asioita joista olen aina ollut kiinnostunut. Yhteiskunnan tarkastelemista kriittisesti opetetaan jopa täällä, kotipaikkakunnallani. Tieto siitä sai opiskeluinnostukseni heräämään ihan uudella lailla; voin päästä näkemään ja oppimaan lisää asiasta joka kiinnostaa! Ja ehkä jopa tekemään muutoksia ja työskentelemään asian parissa tulevaisuudessa. Ja oi, kuinka kiitollinen tästä kaikesta olenkaan. Siitä, että lähdin työmatkalle, ja tajusin kaiken tämän.

Saman matkan aikana törmäsin omiin heikkouksiinikin nähden ne ensi kertaa näinkin realistisesti. Ja ymmärsin että voin itsekin edesauttaa muutoksen tapahtumista niin, että kehityn. Olen vasta matkalla, keskeneräisenä, mutta asian näkeminen kirkkaasti tulee varmasti auttamaan sen ratkaisemisessakin. Tai sitten annan sen ratkoutua itsestään, kuten olen huomannut tapahtuvan kuitenkin.
Kotiin palattuani olen innostunut myös kitaransoitosta uudestaan aivan mielettömästi, ja huomannut että olen siinäkin paljon parempi kuin mitä muistin. Innostus auttaa asiaa, samoin halu kehittyä. Kuuntelin viikko sitten tätä kappaletta, joka liittyi vahvasti elämääni muutama vuosi sitten. Kuuntelin silloin kyseistä yhtyettäkin paljon, sittemmin se on painunut uusien löytöjen alle. Nyt kuitenkin minut valtasi valtava innostus opetella kaikki tuon kappaleen kolme kitaraa, ja muutaman päivän aikana sainkin kaikki opeteltua siten, että olisin toivonut voivani soittaa niitä itselleni taustaksi. Harmi, että minulla on vain kaksi kättä ja yksi kitara.
Muuta en ole kotiin palattuani oikeastaan ehtinytkään saada aikaiseksi,
mutta ei se mitään.
Nyt onkin aika vain nauttia.

Devotchka - The Winner Is