Kuten joka kerta ennenkin, niin nytkin työviikon jäljiltä äärimmäisen uupuneena tunnen kohdanneeni ja oppineeni niin paljon uutta, että elämä tuntuu aivan ihmeelliseltä. Raha-asiat järjestyivät kohdallani jälleen kuin ihmeen kaupalla, matkat sujuivat turvallisesti, ymmärsin ja oivalsin paljon, ja mikä upeinta: koin niin paljon muiden ihmisten lämpöä, että sitä varastoitui varmasti tuomaan iloa monen viikon ajaksi.
Tämän illan tunnelmia nostatti myös tämä koskettava video, joka sai minut itkemään enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan. Ja tämä puhelu.
Aiheesta toiseen. Nyt tuntuu siltä, että haluaisin hankkia pieniä esineitä, täyttää huoneeni valoilla ja kankailla ja löytää esineille sellaiset paikat huoneestani, että ne voisivat muistuttaa minua tällaisista hetkistä, kun kiitollisuus ja lämpö täyttävät mieleni. Olisi myös kiva ostaa tarroja ja koristella mukanani kantamiani ja päivittäin tarvitsemiani tavaroita pieniä yksityiskohtia myöten. Haluaisin, että ympäristö tässä lähellä päivittäin näyttäisi enemmän samalta kuin miltä minusta tuntuu. Haluaisin maalata tauluja joita ripustaa seinille, muovailla kauniita tuikkukippoja ja suitsuketelineitä, haluaisin tehdä koristeita itse. Haluaisin tehdä löytöjä kirpputorilla sen perusteella, miltä esineet tuntuvat intuitiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti