11. joulukuuta 2010

Koska sydän sanoo niin

Kun elämässä käy paljon, ja muuttuu paljon, niin alkaa herkästi ajattelemaan sitä kokonaisuudessaan. Pohtimaan miltä tulevaisuus näyttää, mitä siihen mennessä on tullut saavutettua ja mistä virheistä on voinut oppia. Eilen ymmärsin kirkkaasti, etten elä ihan sitä elämää mitä haluaisin. Minulla on paljon suurempia tavoitteita kuin ne, mitä kohti tällä hetkellä olen kulkemassa. Mutta ne tuntuvat kaukaisilta, ja koen olevani kovin heikko ja epävarma kaikesta, joten en tätä ennen ole uskaltanut edes sanoa niitä ääneen. Nyt, kun silmäni rävähtivät kertaheitolla kunnolla auki, sain kuitenkin tartuttua toimeen ja puhelimeen. Vielä itkiessäni, kun en vielä tarkasti tajunnut mitä olin tekemässä, toisessa päässä puhelimeen vastattiin jo. Ja jotenkin kaikki järjestyi. Tai ei kaikki, eikä järjestynytkään, mutta lähinnä selviytyi omissa ajatuksissani.
Näin kokonaisuuden selkeästi, ja ymmärsin suunnan olevan minulle nyt se, mikä tuntuu oikealta. Se, mitä pidin suunnannäyttäjänä taisikin olla este, tai vähintäänkin hidaste, vaikken sitä ehkä vieläkään halua myöntää ihan oikeasti. Ja nyt, kun jouduin päästämään siitä irti, näin itseni ulkopuolelta.
On pelottavaa ja kauhistuttavaa suunnata täysin, täydellisen tuntemattomaan. Sellaiseen mitä en ole koskaan uskaltanut unelmoida ääneen edes ajatuksissani. Ja luottaa siihen että elämä ohjaa ja kantaa minne vain menenkin, ja mitä vain päätänkin. En osaa edes sanoa olenko tosissani tekemässä näin hurjia päätöksiä, enkä paljon mitään muutakaan.
Osaan sanoa vain että nyt tuntuu tältä. Nyt kuulostaa tältä.

Olen yksin, mutta en ole yksinäinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Alone in the flight by Matic Golob

Ulrich Schnauss - Goodbye

5 kommenttia:

  1. On se kummallista, kaikkein pelottavinta on seurata sydäntään, ja silti se antaa kaikkein eniten...

    VastaaPoista
  2. Se on varmaan juttu mikä siitä niin upean tekeekin. Koska tuntemattoman kohtaaminen pelosta huolimatta aikaansaa jo itsessään upean fiiliksen. Sen lisäksi loikkaus tuntemattomaan vain sydämen ohjaamana voi tarjota mitä vain. Kiitos kun kommentoit!

    VastaaPoista
  3. Kiitos itsellesi...nää sun kirjoitukset kieltämättä pisti miettimään, että mikä se suunta taas olikaan, mihin haluan elämässäni mennä...ja että on myös muita ihmisiä, joita nää samat henkisen kehityksen teemat kiinnostaa...

    VastaaPoista
  4. Niin. Koska muutos on välttämätön kehityksen kannalta, miksi sitä vastaan kannattaisi taistella? Olisi mielestäni tavoiteltavaa olla avoin ja ennakkoluuloton, valmiina vastaanottamaan mitä vain ja hyväksymään muutoksen missä vain tilanteessa. Tää on mulle tosi paljon antava aihe, siks haluan pohtia sitä ääneen ja keskustella ihmisten kanssa, oli ne sitten samaa tai eri mieltä mun kanssa. :--)

    VastaaPoista
  5. No siis onhan se paljon nopeampi reitti se, että antautuu muutokseen täysillä...olettaen tietysti että motivaatiota on.

    Joo, ja siis on hyvä, että pohdit ääneen, se antaa inspiraatiota myös muille...Tajusin tän tänään, että hei, itse asiassa oon itekin motivoinut muita omalla toiminnallani...siis että kyllä se oma esimerkki vaan vaikuttaa.

    VastaaPoista