Aura

Koska tavarat ja huonekalut alkavat jo hiljalleen olla paikoillaan, ja kuvia on tarpeeksi jo vaikka kuinka moneen blogipostaukseen, halusin nyt kirjoittaa tännekin elämäni tärkeimmästä ja maailman ihanimmasta kissanpennusta!

Aura, joka sai ensimmäiseksi nimekseen Robinsson tutkimusmatkailijaluonteensa vuoksi, syntyi 20.3. Granadassa, ystäväni pelastaman nälkäisen, viimeisillään raskaana olevan kissaemon yhtenä neljästä pennusta. Kaikki neljä olivat heti aluksi emonsa tavoin uskomattoman sosiaalisia ja ihmisrakkaita, terveitä ja kilttejä, ja Granadassa ne olisivat siellä vallitsevasta kissaongelmasta johtuen todennäköisesti joutuneet surman suuhun jo varhain, joten en epäröinyt hetkeäkään pennun ottamista. Hain Auran ja tämän siskon Lunan Helsinki-Vantaan lentokentältä 6. kesäkuuta, ja vaikka takana oli yli vuorokauden matkustus, heti kotiin päästyäni molemmat ryntäsivät leikkimään ja tutkimaan uutta reviiriään vailla pienintäkään arkuuden tai väsymyksen merkkiä.

   

   

Kun Luna lähti uuteen kotiinsa, tuli Aurasta vielä seurankipeämpi kuin aikaisemmin, eikä se toistaiseksi ole välttänyt ihmisten läheisyyttä edes naapuruston illanvieton aikana, vaan seurannut kuuden ihmisen ruuanlaittoa senttien päästä ja kiipeillyt syliin täpötäydessä keittiössä. Näissä alemmissa kuvissa olin oikeasti kuvaamassa amppelissa roikkuvaa kasvia keittiössä, ja Aura tuli kesken päiväuniensa seuraksi. Aikamoinen kullanmuru!

 

Aura on myös siitä ihanan helppo, ettei tähän mennessä ole tullut vastaan vielä yhden yhtä ruokaa, mitä se ei olisi syönyt viimeisiä pisaroita tai murusia myöten. Siitä huolimatta haluan ostaa sille parasta, mitä löytyy, ja toistaiseksi se on tämä kombo. Tuoreista ruoista se syö vielä marketista löytyvää junioriruokaa, sillä märkäruoissa ei suurissa määrissä ostettuna (ja tietyssä hintaluokassa) ole tietääkseni suuria eroja. Se saa kuitenkin raakaruokaa sen lisäksi enenevissä määrin.

Tässä ihanat pehmeät pieneksi menevät vaaleanpunaiset valjaat ja hihna, joiden kanssa en saanut hulivilistä vielä yhtään kunnollista kuvaa, mutta joiden kanssa ei myöskään yllättäen ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Niitä en ole vielä tarvinnut tositilanteessa, mutta harjoiteltu on silti ahkerasti kotona. Niiden alla kuva parhaasta jutusta ikinä: aktivointipallosta! Jätän sen Auralle aina kun joudun olemaan pois pidemmän aikaa, ja aina palatessani se on pyöritelty melkein tyhjäksi! Syynä siihen ovat siis nuo ihanat kissan namit, jotka sisältävät 100% tonnikalaa ilman muita lisättyjä aineita. <3 Muut namit eivät ole koskaan innostaneet kisua samalla tavalla.

 

Äidiltä saamani, toiselle kissalle kelpaamaton raapimispuu tuli täällä kovaan käyttöön tuon taikayrtin avulla. Seuraavaksi pitää vielä asentaa tämä nukkumiseen tarkoitettu kori (joka oikeasti on Auralle tarpeeksi suuri vaikka se kuinka tuosta meinaisi kasvaa, mutta valitsin kuvat joissa se kurkottelee ja näyttää niin jättisuurelta kuin kissanpentu nyt voi!) paikalleen, ja ruuvata kiipeilyyn löytämäni kaunis koivu seinään, ehkä etsiä muutama seinälle asennettava kirjahylly kiipeilyä varten, plus mitä nyt ikinä päähäni vielä pälkähtääkään, ja leikkipuisto on valmis!