23. heinäkuuta 2015

Laatikollinen kissakamaa




Oi onnen päivää, vihdoinkin Saksasta tilattu paketti saapui! Sitä oltiin jo odotettukin innokkaasti. Suurin ilon aiheeni tilauksessa ovat kunnolliset ruoat, sillä olen tähän asti joutunut syöttämään Auralle marketin märkäruokia, jotka ovat saaneet sen vatsan sekaisin. Tilasin ruokaa kokeiluun heti reippaasti viisi kiloa, ja ainakin ensimmäinen laji meni vikkelästi parempiin suihin. Siitä ei kyllä ollut missään vaiheessa epäilystäkään, mutta oli silti kiva huomata että se maistui. Ruoka toimitettiin tilauksen mukaan 200g tölkeissä, joka on vähän epäkäytännöllinen määrä yhden pikkukissan kohdalla, mutta halvempi kuin pienet annoskoot, joten otin mukaan joitain kansia pitämään ruoan tuoreena jääkaapissa. Nyt pitää vielä toivoa, että laadukas ruoka auttaa vatsavaivoihin, muussa tapauksessa seuraa uusi reissu eläinlääkäriin. 


Toinen juttu, mitä odotin innolla, olivat lelut. Ajattelin aikaisemmin, että leluja voi askarrella itse pilleistä, karkkipapereista ja naruista, ja päästä helpommalla, koska ei kissoja niille tarkoitetut lelut kiinnosta kuitenkaan. Kun sitten vierailimme Lahdessa, Aura löysikin heti jossakin nurkassa pölyttymässä olleet höyhenhiiret ja kulkusravut, eikä leikki niillä loppunut ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin. Piti sille tietenkin sen jälkeen ostaa kunnollisia omia leluja, ja nyt onkin saaliita!





Ostin myös tärkeitä tarvikkeita, jotka eläinkaupoissa maksavat moninkertaisesti enemmän kuin Saksasta tilattuna, ja lopuksi ostoskoriin oli pakko vetää vielä kokeiluun paketti uudenlaisia herkkupaloja. Kuivatut kana-kalat kuulostivat ja näyttivät  kissalle terveellisiltä herkuilta, ja uskoin niistä riittävän pennulle myös hampaita vahvistavaa pureskeltavaa pitkäksi aikaa. En tiedä vaikuttiko oma ällötykseni kuivattuja eläimiä kohtaan Auran mielipiteeseen, mutta tässä kuvassa näkyy, miten hyvin ne lopulta kissalle maistuivat. Niin, eivät maistuneet.

 


Onneksi kaikki muut osoittautuivat hyviksi ostoksiksi, ja päiväunet maistuvat hyvin täydellä vatsalla ja kunnon riehumisen jälkeen.



16. heinäkuuta 2015

Kesä ja koti


Voisiko mikään olla parempaa?

14. heinäkuuta 2015

Lahden lampaantalja


Huh, kotona taas! Auralla on takana melko hurja viikko. Ensin se kävi eläinlääkärissä pentutarkastuksessa (kaikki hyvin! 1,9kg painoa, sydän pamppailee normaalisti eikä korvistakaan löytynyt punkkeja!) ja samalla ensimmäisessä rokotuksessaan keskiviikkona, sitten se löysi kotoaan vierailemasta lempeän mutta hurjan kokoisen bullmastiffin, ja perjantaina lähdettiinkin jo bussimatkalle etelään viikonlopuksi. Aura tuli mukaan tapaamaan perhettäni, ja perheen yksivuotiasta tyttösiamilaista Kleopatraa. Pienelle kissalle jo matkustuksessa olisi ollut tarpeeksi jännitettävää, ja varauduinkin ensimmäiseen matkaan suurin kantamuksin ja valmiina mihin tahansa. Aikaisemmat lyhyet auto- ja bussireissut on vietetty ei-niin-hiljaista protestia kuunnellen, ja varasin varmuuden vuoksi paikan bussin perältä.
Matka sujui kuitenkin unessa tuhisten, kunhan vaan kaukoliikenteen bussiin päästyäni avasin kantokopan oven, ja kisu pääsi haistelemaan missä ollaan. Pidin sillä valjaat ja hihnan päällä ja kopan oven auki koko matkan ajan, joten se pääsi välillä myös nuuskimaan eväitäni. Ne eivät kylläkään olleet yhtä herkullisia, kuin nämä pihassa kasvaneet mansikat!




Ensi kohtaamiset kissojen välillä sujuivat luonnollisesti sähinän merkeissä, ja se säestikin jokaista tuijotuskisaa viikonlopun ajan. Kummankin kissan perusluonne on kuitenkin melko rauhallinen, ja suurilta tappeluilta säästyttiin niin, että jopa ruokailu sujui jossain vaiheessa toisen näköetäisyydellä. Kissat pyrkivät välttelemään toisiaan mahdollisimman paljon viikonlopun aikana, ja tämä ei oikeastaan tuottanut suuria ongelmia Kleopatran viettäessä suurimman osan ajasta ulkona, mutta aina kissojen kohdatessa reviirin pääjehu kyllä mulkoili ja vahtasi pikkuista minkä kerkesi.


Auran koko matkan kohokohta oli ehdottomasti korituoli ja lampaantalja sen päällä. Siinä vietettiin kaikki päiväunihetket kolmen päivän ajan, eikä tyytyväisyyttä peitelty. ♥

   

   


   

   

Lopulta kuitenkin (Kleopatran) leikki sai kisut unohtamaan reviiritaiston, kun kodin vakkariasukas suostui saalistamaan hiirileluaan Auran seuratessa kiinnostuneena vieressä. Ehkä tästä voi sittenkin vielä kehittyä jotakin.. !

Nyt kuitenkin voidaan hengähtää vailla mitään muita matkasuunnitelmia, ja nauttia ihanasta kodin rauhasta. Koti on paras.

8. heinäkuuta 2015

Aura





Koska tavarat ja huonekalut alkavat jo hiljalleen olla paikoillaan, ja kuvia on tarpeeksi jo vaikka kuinka moneen blogipostaukseen, halusin nyt kirjoittaa tännekin elämäni tärkeimmästä ja maailman ihanimmasta kissanpennusta!

Aura, joka sai ensimmäiseksi nimekseen Robinsson tutkimusmatkailijaluonteensa vuoksi, syntyi 20.3. Granadassa, ystäväni pelastaman nälkäisen, viimeisillään raskaana olevan kissaemon yhtenä neljästä pennusta. Kaikki neljä olivat heti aluksi emonsa tavoin uskomattoman sosiaalisia ja ihmisrakkaita, terveitä ja kilttejä, ja Granadassa ne olisivat siellä vallitsevasta kissaongelmasta johtuen todennäköisesti joutuneet surman suuhun jo varhain, joten en epäröinyt hetkeäkään pennun ottamista. Hain Auran ja tämän siskon Lunan Helsinki-Vantaan lentokentältä 6. kesäkuuta, ja vaikka takana oli yli vuorokauden matkustus, heti kotiin päästyäni molemmat ryntäsivät leikkimään ja tutkimaan uutta reviiriään vailla pienintäkään arkuuden tai väsymyksen merkkiä.

   

   


Kun Luna lähti uuteen kotiinsa, tuli Aurasta vielä seurankipeämpi kuin aikaisemmin, eikä se toistaiseksi ole välttänyt ihmisten läheisyyttä edes naapuruston illanvieton aikana, vaan seurannut kuuden ihmisen ruuanlaittoa senttien päästä ja kiipeillyt syliin täpötäydessä keittiössä. Näissä alemmissa kuvissa olin oikeasti kuvaamassa amppelissa roikkuvaa kasvia keittiössä, ja Aura tuli kesken päiväuniensa seuraksi. Aikamoinen kullanmuru!

 


Aura on myös siitä ihanan helppo, ettei tähän mennessä ole tullut vastaan vielä yhden yhtä ruokaa, mitä se ei olisi syönyt viimeisiä pisaroita tai murusia myöten. Siitä huolimatta haluan ostaa sille parasta, mitä löytyy, ja toistaiseksi se on tämä kombo. Tuoreista ruoista se syö vielä marketista löytyvää junioriruokaa, sillä märkäruoissa ei suurissa määrissä ostettuna (ja tietyssä hintaluokassa) ole tietääkseni suuria eroja. Se saa kuitenkin raakaruokaa sen lisäksi enenevissä määrin.


Tässä ihanat pehmeät pieneksi menevät vaaleanpunaiset valjaat ja hihna, joiden kanssa en saanut hulivilistä vielä yhtään kunnollista kuvaa, mutta joiden kanssa ei myöskään yllättäen ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Niitä en ole vielä tarvinnut tositilanteessa, mutta harjoiteltu on silti ahkerasti kotona. Niiden alla kuva parhaasta jutusta ikinä: aktivointipallosta! Jätän sen Auralle aina kun joudun olemaan pois pidemmän aikaa, ja aina palatessani se on pyöritelty melkein tyhjäksi! Syynä siihen ovat siis nuo ihanat kissan namit, jotka sisältävät 100% tonnikalaa ilman muita lisättyjä aineita. <3 Muut namit eivät ole koskaan innostaneet kisua samalla tavalla.



 

Äidiltä saamani, toiselle kissalle kelpaamaton raapimispuu tuli täällä kovaan käyttöön tuon taikayrtin avulla. Seuraavaksi pitää vielä asentaa tämä nukkumiseen tarkoitettu kori (joka oikeasti on Auralle tarpeeksi suuri vaikka se kuinka tuosta meinaisi kasvaa, mutta valitsin kuvat joissa se kurkottelee ja näyttää niin jättisuurelta kuin kissanpentu nyt voi!) paikalleen, ja ruuvata kiipeilyyn löytämäni kaunis koivu seinään, ehkä etsiä muutama seinälle asennettava kirjahylly kiipeilyä varten, plus mitä nyt ikinä päähäni vielä pälkähtääkään, ja leikkipuisto on valmis!