14. lokakuuta 2010

Hiljaisuudessa kuulen itseäni

Muutamina viime päivinä olen tuntenut oloni äärettömän tyyneksi ja hyväksi, vaikka oikeastaan elämäni ei liiku konkreettisesti oikein minnekään. Olen kuitenkin lukenut kirjoja jotka ovat auttaneet käsittämään elämää jollain tasolla vieläkin tarkemmin ja konkreettisemmin, ja ollut itseni kanssa (toisin sanottuna meditoinut, mutta se on ehkä vähän liian hienosteleva sana käytettäväksi) pitkiä aikoja rauhassa, kuunnellen ja tarkkaillen. Ja se on tuottanut tulosta jonka uskon voivan vaikuttaa myös työelämään ja kaikkeen muuhun missä nyt on mennyt heikommin.

Meditation by sesfitts

On upeaa huomata muutoksia omassa kehossaan, ja löytää ongelman ydin esimerkiksi ihon tai hiusten kunnon suhteen. Ongelman löytäminen helpottaa nimittäin myös sen korjaamista, ja nyt tavoitteenani on siirtyä esimerkiksi vähähiilihydraattisempaan ruokavalioon. Se tarkoittaa käytännössä sokerista ja valkoisista jauhoista luopumista, vaikka ihan aitona sokeririippuvaisena koen katsovani tavoitettani hirveän kaukaa, pelottaa ihan aloittaa koko matkan teko. Mutta askel kerrallaan voin ehkä päästä sinne jonakin päivänä.
Olen huomannut viihtyväni myös hämärässä, tunnelmallisessa kynttilänvalossa yhä enemmän, ja suitsukkeiden sytyttäminenkin tuntuu luonnolliselta ja helpolta tavalta aloittaa arjessa pysähtyminen. Tämä alkaa kuulostaa jo omiin korviinikin hippeilyltä, mutta seuraan silti hämmentyneen määrätietoisesti edessäni näkyvää valoa. Se vain tuntuu oikealta.
Enkä yritä patistaa ketään lähtemään mukaani, koska jokaisen on itse löydettävä elämässään se mikä tuntuu voimakkaiten ja parhaimmalta. Olen vain itse kokenut viime aikoina niin vahvoja asioita, ja ymmärtänyt unienikin sanoman selvästi aiempaa voimakkaammin (voisin jopa kertoa tässä välissä, että tajuan nyt nähneeni muutama kuukausi sitten enneunta, jonka tapahtumat ovat nyt juuri siinä vaiheessa että oivalsin tienneeni kokoajan mitä on ollut tulossa tapahtumaan), että haluaisin auttaa muitakin mahdollisesti päästä samaan olotilaan.

Omituista tässä kaikessa hyvässä olossa on, että en kaipaa edes facebookkia, vaan sieltä lähteminen sykähdytti vain sen hetken. Enkä mitään muutakaan mistä olen alkanut huomaamattani luopumaan (työnteko, haha!). Kaikki vain sujuu ja menee eteenpäin, muuttuu, ihan itsestään.

Löysin muuten tänään kaiken lisäksi aivan uskomattoman upean artistin, jonka haluan jakaa myös teidän kanssanne.




Niin, ja vielä haluan esitellä sivuston, josta olen onnistunut poimimaan hyvin sanoiksi muodostettuja ajatuksia. Osoite on: www.valaistuminen.com

3 kommenttia:

  1. Irtauduit facebookista? Aika kovaa settiä :D

    Sama juttu tuon sokerin kanssa...voi äly sentään. En juo kahvia, en teetä ja niin edelleen, mutta just tajusin, että käytänhän mä silti yhtä piristettä: valkoista sokeria. Mut miten tästä sitten järkevästi irtautuisi...

    VastaaPoista
  2. Jep, siihen on monta syytä. Eilen irtauduin myös Irc-galleriasta, vaikka siellä pääsinkin käymään mielettömän avartavia keskusteluja avartavien ihmisten kanssa. Tiputtaudun internetistä mieluiten näin pikkuhiljaa, ensinnäkin koska se on siten samalla vaikeampaa ja samalla helpompaa, ja siksi että muut ihmiset tottuisivat. :--D

    Ei luopumiseen tarvita oikeasti kuin tahtoa. Itse käsittelen asian, josta luovun, aina perinpohjaisesti. Mitä siitä haen? Miksi? Miksen voisi saada sitä muualta? Ja loppujen lopuksi, onko juuri tästä materiasta luopuminen hyvä vai paha juttu minulle?

    VastaaPoista
  3. Joo, siis käsittely tietty vie asioita eteenpäin...on vaan niin ihmeellistä...Vapauduin ite neuroottisesta ajattelusta tässä viimeisen vuoden aikana, ja nyt ei taas huvita ajatella juuri lainkaan. Tosin ehkä tääkin on vaan ääripää, johon on nyt tottunut...

    VastaaPoista