Nukkumatti ja minä

En nyt takaa kirjoitukseni tasoa, sillä olen niin väsynyt että keskittymiskykyni on melko olematon. Nukkumisen kanssa on nimittäin taas aiempaa vaikeampia ongelmia. Kyllä vain, juuri siitä aion kirjoittaa.

Minulla uniongelmat ovat olleet taakkana jo varmaan kymmenen vuoden ajan, veikkaisin. (Tai vielä kauemmin, jos lasketaan mukaan aika kun pelkäsin lastenlaulujen Nukkumattia niihin aikoihin kun äiti vielä yritti laulaa minut uneen..) Aloin siis kymmenisen vuotta sitten myöhästelemään koulusta aamuisin toistuvasti, koska nukahtaminen oli hankalaa suuren ahdistuksen takia. Siitä ne ovat jatkuneet tähän päivään saakka niin, että olen elänyt viikkokausia muutaman tunnin yöunilla, ja joskus taas nukkunut joka yö terveen määrän. Kaikki mielen ailahtelut ovat näkyneet ensimmäisenä sänkyyn mennessä, ja siitä seuraavaksi opettajien myöhästymismerkinnöissä. Sittemmin unensaanti on ollut ongelma ahdistuksesta riippumatta. Nukkuminen on ollut epämiellyttävä aihe niin kauan kuin muistan, ja nyt viime päivinä olen vihdoin alkanut kiinnostua asiasta, joka näköjään vaivaa muitakin ihmisiä.

Insomnia by Nady

"Unettomuus on tila, jossa ihminen ei yrityksestään huolimatta nukahda, pysy unessa tai hän herää jatkuvasti aamuisin liian varhain. Siitä kärsii lähes jokainen jossain elämänvaiheessa. Arviolta 4–10 prosenttia aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta, joka alkaa usein jo murrosiässä Suomessa ilmenee enemmän unettomuutta kuin muualla Euroopassa.

Unettomuus aiheuttaa alivireyttä, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, muistin pätkimistä, tinnitusta ja oppimisvaikeuksia. Krooninen unettomuus onkin yhteydessä huonontuneeseen elämänlaatuun ja sosiaalisiin suhteisiin. Unettomuus altistaa myös sekä somaattisille että psyykkisille sairauksille."

Minulle on kerrottu vaikka minkälaisia ohjeita unensaantiin, sillä esimerkiksi vanhempani ovat vahvasti sitä mieltä, että unirytmini menee miten menee, koska valvon tahallani. Kun unensaannin yrittäminen alkoi vanhempien luona asuessani turhauttaa, menin tietokoneelle, ja sitä pidettiin syynä sille että unirytmini pysyy nurinkurisena. Tottahan se oli jossain määrin, mutta tietokone ei siltikään ole ollut ongelmieni syy missään vaiheessa. Ahdistus ja pelkääminen olivat kyllä pääsyitä jossain vaiheessa, mutta nykyään epäilen sen olevan syy, sillä koen olevani pääasiassa rentoutunut ja rauhallinen. Toki ahdistuneena univaikeudet kasvavat, mutta niiden jatkuminen myös parempina aikoina on epäloogista. Myös myöhään aamulla nukkumista on syytetty, vaikka se on ollut vain uniongelmieni seuraus, kuten siitä seurannut myöhästelykin. Vaikka nykyään heräänkin aikaisin aamulla väsymyksestä huolimatta, en silti saa illalla unta.
Tämä nimenomaan on merkki siitä, että puhutaan unihäiriöstä.

Nuorempana unettomuus ei ollut näin suuri vaiva, sillä jaksoin tehdä asioita normaalin pirteästi nukutuista tunneista huolimatta, ja siksi asian hoitaminen onkin viivästynyt näin pitkän aikaa. Nyt ajankohtaiseksi asian tekee se, että uniongelmani ovat muuttaneet muotoaan. Kun jatkuva, painava väsymys on auttanut saamaan unta jo jopa parin tunnin sisällä iltaisin, niin unettomuus on alkanut katkomaan untani. Silloin aiempi myöhään valvominen vaihtuukin keskellä yötä valvomiseksi, joka on vielä inhottavampaa koska olen silloin vielä väsyneempi kuin illalla, jolloin luovuutenikin on suurimmillaan.
Uusin unihäiriöni on nimeltään toistuvat painajaiset, josta olen tänään lukenut paljon. Siitäkin, kuten muista unihäiriöistä, kerrotaan toki että syynä yleisesti ovat ahdistus, stressi ja niin edelleen, mutta löysin myös mielenkiintoisen lainauksen:

"- Uni on monta kertaa kuin roskis. Se siivoaa meille kertyvää kuonaa. Toisaalta, jos ei nuku kunnolla sitä kuonaa vain alkaa kertyä liikaa. Eli unen puutekin voi aiheuttaa painajaisia."

En tiedä onko tämä sitä, että poimin netistä vain itseäni miellyttävät tiedot, mutta oikeasti tuo kuulostaa ihan loogiselta. Painajaiseni ovat yleisestikin omituisen realistisia, ahdistavia ja viime öinä myös unta käsitteleviä. (Viime yönä esimerkiksi näin unta, jossa minua seurasi kaikkialle uskomattoman sairas ja epämiellyttävä mies (Nukkumatin kosto?), joka ei tehnyt missään vaiheessa muuta kuin tuijotti tietäväinen, painostava hymy kasvoillaan. Jopa sänkyni vieressä kun yritin nukkua.) Kaiken lisäksi painajaiset ja unettomuus liittyvät kohdallani muutenkin toisiinsa, sillä satunnaisesti ahdistavat unet herättävät minut keskellä yötä, ja herättyäni nukahtaminen on taas mahdotonta. Sitten olen taas entistä väsyneempi, ja kierre voi alkaa.

Joka tapauksessa toivon saavani jotain vastauksia, kun varaan ajan lääkäriin huomenna. Unilääkkeisiin en aio koskea, mutta eiköhän maailmasta löydy muitakin kuin pillerien muotoisia ratkaisuja. Pljhgghfg.

Lainaukset: Wikipedia & mtv3

Mistä tänään puhuttaisiin?

En halua paasata, loukata enkä viisastella nyt sillä, mitä aion kirjoittaa. Oikeastaan minua jäi vaivaamaan tämänpäiväinen mielenkiintoinen keskustelu erään vanhan rouvan kanssa, koska en saanut kerrottua hänelle kaikkea haluamaani keskustelun aikana. Niinpä keskustelu päättyi jonkinlaiseen yhteisymmärryksen puutteeseen, (vaikka kummallekin taisi jäädä hyvä mieli) ja asiat, jotka olisin halunnut hänelle sanoa nousivat mieleeni vasta työpäivän jälkeen. Joten siksi päätin että avaudun aiheesta täällä sen sijaan että palaisin hänen ovelleen.

Aiheena oli ostokset, ja niiden merkitys yhteiskunnallisesti.
Ilmeisestikin yllättävän moni on sitä mieltä, etteivät ostosvalinnat kaupassa ole mitenkään merkittäviä minkään kannalta, ja halpojen tuotteiden valmistaminen ja suosiminen on ihan jees. No, mitä enemmän tutkin asiaa, sen merkittävämmältä juuri tämä aihe tuntuu valintoja tehdessä.

Lapsia tiilitehtaalla Fatullahissa. He saavat provisiota sen mukaan kuinka monta murikkaa he keräävät. 1000:sta maksetaan 0,9 usd.

Miksei halpatyövoimalla tehtyjä tuotteita kannata suosia?
Rouva, jonka kanssa keskustelin, oli sitä mieltä että kaikista köyhimpien, esimerkiksi lasten jotka ovat ajautuneet tekemään töitä, kuuluukin saada jostain elantonsa, ja jättämällä epäreiluja tuotteita ostamatta viemme näiltä viimeisetkin toivon rippeet. Hän käytti myös esimerkkiä Suomesta, jossa vuosikymmeniä sitten ihmiset olivat tehneet töitä nälkäpalkalla ja ilmaisella majoituksella. Oli tärkeää, että näillä ihmisillä oli edes tällainen mahdollisuus. Tottakai, jos se on ainoa mahdollisuus. Mutta tällä hetkellä kaikkialla on muitakin mahdollisuuksia. Harva tekee työtä ruoasta ja makuupaikasta, jos mahdollisuutena on saada työstään palkaksi rahaa.
Jos kukaan ei ostaisi epäreiluja tuotteita, eikä niitä sen seurauksena enää voitaisi valmistaa, kehitysmaissa työntekijät voisivat saada rehellistä palkkaa tekemästään työstä, työolosuhteet olisivat turvallisemmat ja työajat normien mukaiset. Aiheuttaisiko se sen, etteivät kaikista epätoivoisimmat saisi mistään mitään työtä?

Ensinnäkin tilanteessa, jossa länsimaissa kuluttajat käyttäisivät pelkkiä reiluja tuotteita, ei varmastikaan olisi kehitysmaissakaan enää niin heikossa asemassa olevia ihmisiä niin paljoa.

Lapset päätyvät tällä hetkellä töihin sen takia, ettei heillä tai heidän perheellään ole muuta toivoa saada ruokaa, vettä, lääkkeitä tai vaatteita. Jos vanhemmat sairastuvat, lasten tehtävänä on huolehtia heistä. Jos vanhempia ei ole, lasten mahdollisuudet päästä esimerkiksi kouluun (josta saa päivittäin ruokaa) ovat hyvin heikot. Pysyäkseen hengissä he päätyvät jonnekkin, mistä helpoiten saa rahaa. Työnteon lisäksi näitä mahdollisuuksia on esimerkiksi sotaan lähteminen tai itsensä myyminen. Lapsityöntekijät ja lapsisotilaat ovat tehokkaita ja halpoja, siksi niitä suositaan. Tämä puolestaan aikaansaa sen, että työikäisten on vaikeampi löytää työpaikkaa, koska lapset saavat ne heidän edestään.
Totta on se, että lapsityö on tilanteissa, joissa koulutukseen ei ole rahaa ja vanhemmat ovat sairaita, lasten perheille tai lapsille loogisin ratkaisu. Heidän päätöksiin ei voi suuremmin vaikuttaa, mutta tähän tilanteeseen päätymiseen voidaan.

Ratkaisuja on monia. Esimerkiksi aids-tietouden levittäminen vähentää aikuisten sairastumisia, kuolemisia ja lasten jäämistä orvoiksi. Lasten koulutuksen hyötyjen kertominen valtioiden päättäjille voi auttaa vähentämään tai jopa poistamaan koulujen lukukausimaksut (esimerkki Tansaniasta 2004-2008). Koulutusmahdollisuuksien lisääminen puolestaan vähentää köyhyyttä, väestönkasvua, sairausten leviämistä ja nälänhätää jotka ajavat lapset "huonoihin" töihin. Rokotuksista kertominen ja rokotuskampanjat vähentävät lapsikuolleisuutta, ja sen myötä myös väestönkasvua, joka johtaa yksittäiset perheetkin hätään ja, taas kerran, näiden perheiden lapset töihin.

(Näitä ratkaisuja tekee päivittäin Unicef. Jos haluat auttaa meitä, voit lahjoittaa oikealla olevaan laatikkoon tai käymällä sivuilla www.unicef.fi)
Kuitenkin ihan ensimmäisenä pitäisi jättää polkematta kehitysmaita nyt. Millään kehitysavulla ei ole tulevaisuuden kannalta suurtakaan merkitystä, jos me edelleen jatkamme epäreiluuden suosimista jokapäiväisillä ratkaisuillamme. Sillä kehitys voi tapahtua vain, jos joku ei jatkuvasti tuhoa kaikkea aikaansaatua. Miksi muuten monien vuosikymmenten auttamisen jälkeen asiat olisivat edelleen huonossa jamassa, ellei olisi ihmisiä jotka hyötyisivät tästä toisten huonosta tilanteesta. Yhteiskunta perustuu epätasa-arvolle, ja jopa Suomessa pidetään esimerkiksi asunnottomia asunnottomina vain jotta asunnoille olisi jatkuvasti kysyntää.
Polkematta jättäminen tarkoittaa sitä, ettei suosi epäreiluja tuotteita.
Kahdeksanvuotias Razu työskentelee vetokärrytehtaalla. Hän ansaitsee suunnilleen 500 takaa, eli noin 10,60 euroa kuukaudessa, theden työtä 10 tuntia päivässä. Sähkökatkosten aikana hän saa leikkiä ystäviensä kanssa.

Reilu kauppa mainostaa tällä hetkellä tuotteitaan lauseella "maailma muuttuu ostos kerrallaan." Se, jos mikä, sai omat silmäni avautumaan, kun sen ensi kerran näin. Ekologiset ja reilusti valmistetut tuotteet nostetaan noinkin simppelin lauseen voimin maailmanparannustasolle, missä ne eivät todellakaan ole. Niin, maailma muuttuu ostos kerrallaan, huonompaan suuntaan! Minkään tuotteen ostaminen ei muuta maailmaa paremmaksi, sillä jokainen tuote on valmistettu, ehkä pakattu ja sitten kuljetettu, eikä mikään noista edistä maailman hyvinvointia millään tavalla. Reilun kaupan tuotteilla ei vain ole niin huonot seuraukset kuin muilla. Ne eivät siis ole millään lailla hyviä tai maailmaa parantavia, vaan enemminkin neutraaleja. Siispä reilun kaupan tuotteen ostamisen pitäisi ihanteellisessa tapauksessa olla tavallinen asia, ei sankariteko. Ja reilun kaupan tuotteissa hintaa lisää ihan reilut asiat, joista jokaisen pitäisi olla valmis maksamaan.

José González - Teardrop

Syy, miksi luokittelin tämän kirjoituksen tunnisteella "rakkauden vallankumous" on se, etten usko että maailman ongelmia voidaan poistaa vihalla. Tein Irc-Galleriaan samannimisen yhteisönkin.

Upeat kuvat on ottanut GMB Akash.

Kun asiat vain tapahtuu

Vaikka kuinka yrittäisi sitä vastaan taistella tai olla taistelematta, muutosta tapahtuu jatkuvasti. Kehityn kokoajan, ja samalla näen maailman ympärilläni erilaisena, se ikäänkuin kehittyy mukanani. Tai minä sen mukana. Mitä ikinä teenkään, en voi estää sitä.
Viime viikko oli yhtä suurta muutosta. Tajusin sen vasta jälkeenpäin, kun viikon reissun jälkeen kotiin palatessani aloin etsimään koulutuspaikkoja hakusanoilla sosiologia, yhteiskunta sekä kapitalismi. Ja löysin etsimäni! Ihmeellistä, etten ollut ikinä ennen kuullutkaan, että esimerkiksi yliopistossa voi tälläkin hetkellä opiskella asioita joista olen aina ollut kiinnostunut. Yhteiskunnan tarkastelemista kriittisesti opetetaan jopa täällä, kotipaikkakunnallani. Tieto siitä sai opiskeluinnostukseni heräämään ihan uudella lailla; voin päästä näkemään ja oppimaan lisää asiasta joka kiinnostaa! Ja ehkä jopa tekemään muutoksia ja työskentelemään asian parissa tulevaisuudessa. Ja oi, kuinka kiitollinen tästä kaikesta olenkaan. Siitä, että lähdin työmatkalle, ja tajusin kaiken tämän.

Saman matkan aikana törmäsin omiin heikkouksiinikin nähden ne ensi kertaa näinkin realistisesti. Ja ymmärsin että voin itsekin edesauttaa muutoksen tapahtumista niin, että kehityn. Olen vasta matkalla, keskeneräisenä, mutta asian näkeminen kirkkaasti tulee varmasti auttamaan sen ratkaisemisessakin. Tai sitten annan sen ratkoutua itsestään, kuten olen huomannut tapahtuvan kuitenkin.
Kotiin palattuani olen innostunut myös kitaransoitosta uudestaan aivan mielettömästi, ja huomannut että olen siinäkin paljon parempi kuin mitä muistin. Innostus auttaa asiaa, samoin halu kehittyä. Kuuntelin viikko sitten tätä kappaletta, joka liittyi vahvasti elämääni muutama vuosi sitten. Kuuntelin silloin kyseistä yhtyettäkin paljon, sittemmin se on painunut uusien löytöjen alle. Nyt kuitenkin minut valtasi valtava innostus opetella kaikki tuon kappaleen kolme kitaraa, ja muutaman päivän aikana sainkin kaikki opeteltua siten, että olisin toivonut voivani soittaa niitä itselleni taustaksi. Harmi, että minulla on vain kaksi kättä ja yksi kitara.
Muuta en ole kotiin palattuani oikeastaan ehtinytkään saada aikaiseksi,
mutta ei se mitään.
Nyt onkin aika vain nauttia.

Devotchka - The Winner Is