Kirjastokissa

Auralla on ollut viime päivinä ihan uskomaton huomion ja läheisyyden tarve, se on jopa kämppiksen mukaan itkenyt ulko-oven takana monta kymmentä minuuttia minun lenkillelähtöäni ja kiskonut listan kylpyhuoneen ovelta yrittäessään päästä sisään ollessani suihkussa. Siksi se onkin saanut välillä pitää hauskaa esimerkiksi kiipeilemällä ja vaanimalla valokuvaajaa kirjahyllyssä!

Kissa kylmällä katolla

Kamerassani meni vahingossa näiden kuvien kohdalla päälle jotkut ihmeelliset ja oudot pop-art-asetukset, joita en huomannut hämärässä kuvatessa. Näistä tuli kuitenkin aika jänniä.

Aikamatkalla

Kävimme siskoni kanssa tänään vierailemassa Pyynikin aikakoneessa, taiteilija Mika Pettissalon tilalla lumoavia yksityiskohtia tutkimassa. Olin halunnut käydä täällä jo kauan, eikä tämä vierailu todellakaan jättänyt kylmäksi. Paitsi sormet, koska halusin sittenkin ottaa kuvia. No siis, kamoon.

Käynti paikassa oli aivan ihana jo pelkästään visuaalisessa mielessä, mutta suureksi ilokseni huomasin, että taiteilija on halunnut tuoda teoksiinsa ja niiden ympäristöön mukaan osallisuutta ja kokemuksia, jolloin teoksia täytyi löytää itse ja niitä sai koskea, niillä saattoi leikkiä, niissä kasvattaa, rakentaa, heijastella ja lukea. Kun avaa kotinsa, pihansa ja taideteoksensa vapaasti tutkittavaksi, on luonnollisesti otettava huomioon että jokainen kävijä saattaa jättää näyttelyn varrelle oman jälkensä, joten sen salliminen avoimesti esimerkiksi teosten välissä golffaamisella ja muulla yhteishenkisyydellä on tietenkin järkevää. Se myös mahdollistaa jatkuvan muutoksen ja uudet teokset, esimerkiksi pihan laidalla kouluikäisille lapsille oli tila majojen rakentamiseen, ja näiden valmiit rakennelmat sopivatkin alueelle kuin uusina taideteoksina. 

Yksityiskohtia oli paikassa lukemattomia määriä samoin kuin tekniikoita ja materiaalejakin (kasvugraffitti! kierrätysmetalli! puun juuret! ledvalot! maaliroiskeet! lätäkkö!), suuressa osassa teoksista oli hyödynnetty ympäristöä mitä luovimmilla tavoin, ja osassa oli lisäksi mukana alueen historiaa ja maagisia muistoja siitä. Aivan uskomaton taidepläjäys siis, hämmästeltävää oli ihan mielettömän paljon, ja valtavasti jäi vielä näkemättä. Menkää ihmeessä!

Pyynikin aikamatkat 

Koulukatu 19, Tampere

Aura 6kk

Aura on eilisestä lähtien puolivuotias! Sillä on jo terävät rautahampaat, hirmuinen saalistusvietti mutta vähintään yhtä haparoivat liikkeet, himo ruohoon ja rasvaiseen kalaan, ja hassu tapa pyöriä antaumuksella hiekassa aina ulos mennessään. Sillä on myös päättäväinen asenne (varsinkin, kun joku istuu vessassa ja se haluaa kiivetä katsomaan tapahtumia korkeammalta), valtava läheisyyden ja sylissäolon tarve, paljon nokkeluutta ja jatkuvasti enemmän itsenäisyyttä.

Se on jo tutustunut yhteen naapuruston kissaan, saalistanut onnistuneesti ainakin viisi kärpästä, ollut sateessa ulkona yhtäjaksoisesti yli kahden minuutin ajan, loikannut yhden kerran ennätyksellisesti keittiön pöydältä tiskipöydälle, ja nukkunut yönsä kokonaan jossain muualla kuin vieressä sängyssä jo kolme tai neljä kertaa! Vielä on paljon opittavaa, ja ainakin kolmasosa kasvettavaa aikuisen kissan koon saavuttamiseksi, mutta olen kyllä hirveän iloinen, että tätä pentumaista hassuutta on vielä ainakin kuusi kuukautta jäljellä. Se tuo iloa joka päivään <3

 

 

Kaksi kuvaa, jotka saavat minut hyvälle tuulelle

Ensimmäisessä kuvassa on puolikas 'pieni suklaaleivos' -niminen herkku. Jälkimmäisen kohdalla yritin ottaa aina hirveän ihanasta Aurasta mahdollisimman ruman kuvan. Olen aika ylpeä siitä!